Tasa-arvoasiaa ajavia ihmisiä tarvitaan valtuustossa. Tällä kaudella Helsingin valtuutettuna se on käynyt entistä selvemmäksi.
Työn ja perheen yhdistäminen on sekä naisille että miehille usein vaikeaa Helsingissä. Aikaa tuhraantuu bussia odotellessa ja jonoissa. Palveluiden, kuten päiväkotien ja terveyskeskusten on oltava lähellä kotia. Kun joukkoliikenne toimii ja pyörätiet ovat kunnossa,
Vihreä puolue julkaisi tänään vaalirahoituksensa. Myös ehdokkaat ovat julkaisseet omiaan. Minun laskelmani löytyy nettisivuiltani. Tulopuoli on hyvin yksinkertainen: iskä ja äiskä antoivat 550 euroa, sain yksityiseltä henkilöltä eli kaverilta 100 euroa ja lisäksi ilmoitustukea yksityiseltä henkilöltä 732 egee. Ai niin ja sitten 15 euroa kirjakirppiksen tuloa (hurja myyntisaalis…).
Vaalien aikaan ihmiset kertovat ajatuksiaan ja huoliaan. Nyt nousee asumisen kalleus monta kertaa esille. Se onkin todellinen ongelma.
Uskon, että kysyntä Helsingissä on rajatonta. Siksi hinnat eivät merkittävästi lisätuotannon avulla alene. Suhdanteet vaikuttavat vähän. Tärkeintä on saada kohtuuhintainen vuokra-asumistuotanto käyntiin. Pääkaupunkiseudun ja valtion solmimassa aiesopimuksessa on tähän porkkanoita.
Pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen on tosiasia, joka kaikista vastusteluista huolimatta tulee tapahtumaan. Veikkaan, että seuraavalla valtuustokaudella Vantaa ja Helsinki löytävät yhteisen sävelen ja yhteiset rajat. Hetken vierestä katseltuaan Espoo ainakin tulee koputtelemaan kuntaliitoksen ovea.
Tällä kaudella valittiin vapaaehtoisen yhteistyön tie. Kuntien valtuustot ovat kokoontuneet yhtäaikaisiin kokouksiin.
Nyt voi käydä riipustamassa numeron 185 äänestyslippuun, sillä ennakkoäänestys on alkanut! Itse kävin äänestämässä ohimennessäni Helsingin kaupungintalolla. Se on väistämättä muodostunut viime vuosina valtuustossa ja kaupunginhallituksessa ollessani yhdeksi mielipaikoistani Helsingissä.
Mielipaikkoja onkin monia! Itse pidän eniten paikoista, joissa kaupunki, kulttuuri ja säpinä kohtaavat, eri muodoissaan. Siksi pidän esimerkiksi Kaapelitehdasta aivan mahtavana.
Sipoonkorvesta on tehtävä kansallispuisto. Tänä viikonloppuna ympäristöministeri totesi Sipoossa, ettei Sipoonkorvesta tehdä kansallispuistoa. En yksinkertaisesti ymmärrä lausuntoa.
Sipoonkorven alue on todella harvinainen, suuri ja yhtenäinen metsäalue Helsingin lähellä. Siellä elää iso joukko uhanalaisia ja harvinaisia eläinlajeja. Se on myös korvaamaton ulkoilu- ja luontokohde,
Pelottaa pyöräillä Helsingissä, usein. Törttöilevät autoilijat eivät väistä ja autojen seassa ajelu saa sydämen tykyttämään. Pyöräilyn eteen voisi tehdä vaikka mitä: pyöräkaistat pitäisi tehdä vakioksi, pyörätieverkko täytyy rakentaa aukottomaksi, joukkoliikenteessä pyörän kuljettaminen ilmaiseksi ja enemmän pyöräpaikkoja paikallisjuniin. Helsinki työnantajana voisi olla edelläkävijä: pyörästä tehtävä samanlainen etuus kuin autosta joillekin.
Tervetuloa kävelylle Lauttasaareen!
Tiistaina 30.9. klo 18 alkaen Etelä-Helsingin vihreät järjestää kaupunkikävelyn Lauttasaaressa.
Liikkeelle lähdetään Punaiselta Huvilalta, Kauppaneuvoksentie 18. Tervetuloa tutustumaan kaupunginosaan ja keskustelemaan kaavoitukseen liittyvistä asioista, kuten tulevaan metroasemaan liittyvistä muutoksista ostoskeskuksen alueella ja Länsiväylän tulevaisuudesta! Kävely päättyy Punaisella Huvilalla kahvihetkeen.
Viikonvaihteessa on käyty keskustelua ekologisesta kaupunkirakenteesta. Kannatan puutarhakaupunkiajatusta, jossa asuminen ja palvelut ovat lähellä toisiaan. Mieluiten samaan läheisyyteen kuuluisi työpaikka. Valitettava tosiasia on, että Helsingin seudulla työpaikka ja koti ovat usein eri kaupungeissa. Työmatkat täällä ovat tosiasia. Yritykset sijoittuvat sinne minne haluavat.
Minun puutarhakaupunkiketjuani yhdistää raiteet.
Haluatko tietää miksi? Käy lukemassa SAK:n vaaliblogista kirjoitukseni:
Ihailen Lauri Ihalaista. Hän on kyennyt luotsaamaan isoa, monimuotoista keskusjärjestöä tyylikkäästi. Olen kuullut hänen puhuvan ammattiyhdistysliikkeelle perinteisesti vähemmän tärkeistä ryhmistä, kuten maahanmuuttajista, pätkätyöläisistä ja perheellisistä.
Nyt on kuitenkin naisen aika. SAK:n olisi syytä valita Ihalaisen jälkeen nainen puheenjohtajaksi kolmesta syystä.
Elän Helsingissä asiantuntijatyöläisenä, järjestöaktiivina ja äitinä. Koulutukseltani olen kansantaloustieteilijä ja työskentelen yhteiskuntavaikuttamisen sekä ilmastopolitiikan parissa. Olen valtuutettu ja Helsingin tapahtumasäätiön varapuheenjohtaja. Asun Lauttasaaressa ja siksi merellinen kaupunkiluonto on minulle erityisen tärkeä.
Tällä hetkellä ei ole tulevia tapahtumat.
