”Kivinokka pidättää hengitystään”, uutisoi Hesari tänään. Tottahan tuo, koska Kivinokan suunnitelmat ovat tulossa syksyllä lautakuntaan.
Alue on monella tapaa tärkeä. Se on kiistatta yksi Helsingin helmistä, paratiisi keskellä kaupunkia. Se on vaikeassa paikassa liikenteen kannalta, metroasemien välissä, isojen teiden saartamana. Tiivin kaupungin puolustajana minun on helppo siksi puolustaa sen luontoarvoja, virkistysarvoja ja kulttuurihistoriallisia arvoja. Se ei ole optimaalinen alue tiivistää.
Kolmesta vaihtoehdosta on hyvä nähdä vielä laskelmia, mutta selkäydinreaktiolla valitsisin ensimmäisen. Se on vaihtoehto, jossa alue on yleisessä virkistyskäytössä. Sitä on syytä hieman avata nykyisestään, tehdä julkisempaa rantareitistöä kaikkien kaupunkilaisten iloksi. Pohjoisen vanha metsä saisi arvoisensa kohtelun, kun siitä tehtäisiin luonnonsuojelualue. Kaupunkilaisten rakastamat siirtolapuutarhat voisivat jatkaa nykyisellään. Rantojen avaamista tukisi uusi kevyen liikenteen silta Kulosaaren pohjoisosaan.
Muut vaihtoehdot kiistatta turmelisivat alueen luonteen. Siksi ajattelen, että jos päättäjät päätyvät tuhoamaan alueen, kannattaa sinne sitten rakentaa kokonainen kaupunginosa. Osatuhoamisesta ei ole sitten mitään hyötyä. Mieluiten itse näkisin kuitenkin alueen nykykäytössä.
Toinen vaihtoehto nimittäin on vähän rakennettu vaihtoehto, jossa asukkaita tulisi noin 4000. Pohjoisosa säilyisi luontona, vasten Natura-aluetta, mutta eteläosaan tulisi rakentamista. Uudet kevyen liikenteen yhteydet tulisivat Herttoniemen ja Kulosaaren suuntaan. Kesämajat katoaisivat ja osa siirtyisi pohjoiseen. Siirtolapuutarha-alue säilyisi.
Raskaimmin rakennettu vaihtoehto sisältäisi Itäväylän kattamisen 800 metrin osalta. Rakentaminen painottuu etelärannalle, mutta sitä on huomattavasti pohjoisemmassa kuin muissa vaihtoehdoissa. 12 000 uudelle asukkaalle rakennettaisiin taloja mm. Itäväylän reunalle. Uusia katuja rakennettaisiin.
Pidetään Kivinokka kaupunkilaisten yhteisenä kesäparatiisina (ja vähän talviparatisiinakin).