Hillary Clinton hävisi juuri kisan, eikä tullut valituksi Amerikan presidentiksi. Minulle aamu on ollut surullinen. Olin mukana hänen kampanjassaan viime syksynä, vapaaehtoisena, kun asuimme Washington DC:ssä. Minulle hän edustaa taistelua tasa-arvon puolesta, erilaisuuden hyväksymisen puolesta, oikeudenmukaisuuden puolesta.
Hillary Clinton oli niin sanotusti tehnyt kotitehtävänsä. Hän oli pätevöitynyt politiikassa monien vuosien ajan, ajanut lakimiehenä ja politiikassa perheiden ja lasten ja vähemmistöjen asiaa. Kuitenkin hän hävisi, henkilölle, joka ei koskaan ole ollut julkisessa virassa. Ellei viihdeteollisuutta lasketa. Mutta tämäkin, se on demokratialle voitto. Ihmiset kertoivat, mitä mieltä ovat. He sanoivat, että nyt riittää, pitää saada muutos. Haluamme uusia ihmisiä, uusia ajatuksia.
Siksi on toivoa. On toivoa siitä, että demokratia toimii ja se kantaa ihmisten äänen, jopa suurvallassa.
Toivoa ei saa siis menettää. On vain tehtävä enemmän töitä. Tarvitaan entistä enemmän ihmisiä, jotka tekevät työtä paremman maailman puolesta. Sen puolesta ettei ketään kiusata työpaikoilla ja kouluissa. Sen puolesta, että tytöillä ja pojilla on samat mahdollisuudet. Sen puolesta, että erilaisuutemme on rikkaus. Ja sen puolesta, että maailma ratkaisee ilmastonmuutoksen ja köyhyyden ongelmat.
