Kaupunkisuunnittelulautakunta aloittaa moniviikkoisen yleiskaavakäsittelyn tällä viikolla. Kaava on valtavan tärkeä koko Helsingin tulevaisuuden kannalta. Tavallaan tässä valitsemme, missä sarjassa haluamme painia. Omaa ajatteluani ohjaa se, että haluan Helsingin olevan aito metropoli: rohkeasti kasvava ja pohjoismaisella tehokkuudella toimiva.
Lähtökohdaksi onkin otettu kaupungin kasvaminen, uusien asukkaiden houkuttelu. Tätä lähtökohtaa on kritisoitu, mutta en vain näe taantuvaa kaupunkia vaihtoehtona. Se, että valitsisimme nollakasvun tien, ei säästäisi kaupungin viheralueita tai parantaisi palveluita, päinvastoin. Uudet asukkaat tuovat mukanaan uutta dynamiikkaa, taloudellista toimeliaisuutta, yrittäjyyttä. Siksi yleiskaava on kasvuhakuinen.
On kuitenkin rehellisyyttä sanoa, että pelkällä kaavallahan ei tule yhtään asukasta lisää. Yleiskaava onkin mahdollistaja. Se kertoo meille, että jatkossa yksi kolmasosa uusista asukkaista voisi löytää kodin kaupunkibulevardien varrelta, moottoriteiden jotka muutetaan kaduiksi. Yksi kolmasosa pääsee osaksi vanhaa kaupunkirakennetta, jota tiivistetään. Yksi kolmasosa saa kotinsa uusilta rakentamisalueilta, kuten Malmin lentokentän alueelta.
Tappelua tullaan käymään (ainakin) näiden neljän teeman ympärillä.
1. Kaupunkibulevardit: kannatan. Vaikkapa Länsiväylän kohdalla moottoritie tulee nyt Ruoholahteen saakka. Jatkossa moottoritie voisi muuttua kaduksi jo kaupungin rajalla. Nopeutusrajoitukset laskevat, melu ja saasteet vähenevät, joten yrityksiä ja asuntoja voidaan rakentaa lähemmäksi tietä. Käytännössä se muistuttaisi nykyisiä Mannerheimintien tai Mechelininkadun ympäristöjä. Uudenlaisella rakentamisella melu ja saasteet saataisiin vielä paremmin kuriin. Länsiväylä on juuri hyvä esimerkki siitä, miten samalla pitää huolehtia, ettei liikennevirta valu alemmalle katuverkolle, eli käytännössä Lauttasaarentielle. Mutta en ymmärrä, miksi saarta halkova moottoritie, joka on kuin arpi, olisi itsessään suojelemisen arvoinen? Yhteydet saarella rantaan ja meren ja luonnon ääreen paranisivat. Tulisi mahdollisuus uusien asukkaiden myötä uusille kaupallisille palveluille. Oleellista on, että kaupunkibulevardeihin kytketään pikaraitiotieverkko, jotta autoilun tarve vähenee samalla merkittävästi.
2. Uusi aluerakentaminen: kyllä ja ei. Kannatan sellaisia uusia alueita, kuten Malmin lentokentälle ja Talin Golf-kentälle rakentamista. Pidän järkevänä uutta ehdotusta, että Rastilan leirintäaluetta siirretään ja metron viereen saadaan uusi merellinen kaupunginosa. En kuitenkaan kannata vaikka Ramsinniemen tai Vartiosaaren upeille luontoalueille rakentamista. Ennen luontoalueita pitäisi käydä suunnitella tarkemmin kaupungin pienteollisuusalueet, sillä pienteollisuutta ja asumista sekoittava rakentaminen on tulevaisuutta ja arkea jo muualla maailmassa.
3. Tiivistäminen: kyllä ja ei. On herkkää lähteä rakentamaan ihmisten naapuristoon, jossa on tärkeitä ja merkityksellisiä paikkoja monelle. Tämä onkin tehtävä erittäin tiivisti yhdessä asukkaiden kanssa. Mm. Meri-Rastilassa asukkaiden aktiivisuus aikoinaan todisti, että asukkaat pystyvät itse parhaiten löytämään vaikkapa luontoalueita säästävät tiivistämispaikat. Silloinhan enemmistö valtuustosta ei halunnut kuunnella asukkaita, nyt toivottavasti asiain tila on toinen. Tiivistettäessä on varjeltava kaupungin upeita metsiä, luontokohteita, puistoja ja saaria. Mutta mahdollisuuksien on näiden ulkopuolella, kun vain on halua. Ylöspäin pääsee, vielä löytyy ”epätilaa”, joka ei ole oikein kenenkään käytössä ja jolla ei ole luontoarvoja.
4. Luonto ja puistot ja metsät ja virkistysalueet: pidetään Helsinki vihreänä. Tässä on päästy vähän eteenpäin luonnosvaiheesta, sillä aikaisemmin luonnolla ei ollut kovin vahvaa statusta. Nyt kuitenkin yleiskaavaa täydentävä luontoteemakartta on tehty oikeusvaikutteiseksi. Näin se on yhtä vahva asemaltaan kuin itse yleiskaava. Toteutuessaan ohjelma lähes kaksinkertaistaa Helsingin luonnonsuojelualueiden pinta-alan. Metsäinen suojeluverkosto perustetaan tässä yhteydessä. Mutta ongelmakohtia on kartalla paljon ja näitä onkin syytä vielä perata yhdessä mm. Luontojärjestöjen ja asukkaiden kanssa tarkemmin.
Yleiskaavaluonnokseen tuli yli tuhat mielipidettä ja viitisenkymmentä lausuntoa. Monissa mielipiteissä on tärkeitä näkökulmia oman asuinalueen kehittämiseen. Yleiskaava on siitä hankala, että se on niin iso, koko kaupungin kattava ja nyt tämä uusi on vallan strateginen. Se jättää paljon tulkinnan varaa ja myös tappelun varaa tuleviin asemakaavoihin. Joissain kohdissa mielipiteen jättäneet ovat huolissaan vaikkapa omasta lähipuistosta, joka kyllä on kaavassa, mutta valitun pikselimerkintätavan takia jää jonkun toisen merkinnän alle. Merkinnät eivät ole entiseen tapaan tarkkarajaisia, vaan enemmän jää jatkosuunnittelun varaan. Tämä voi olla toisille uhka ja toisille mahdollisuus.
Kaupunkisuunnittelulautakunta jättää nyt ehdotuksen pöydälle viikko kerrallaan, kunnes kaikkiin avoimiin kysymyksiin on saatu vastaukset ja kunnes ryhmät ovat ehtineet käsitellä asiaa kunnolla yhdessä.
Comments
4 responses to “Yleiskaavalla tehdään tulevaisuutta: kaupunkisuunnittelulautakunta 5.10.2015”
Kaupunkibulevardien ja raidejokereiden varsinainen tarkoitus on, että niiden varjolla saadaan vallattua viheralueiden varsilta uusia alueita rakentamiseen. Kaupunkilaisten kannattaakin olla tarkkana, mille alueille ja miten näitä bulevardeja ja uusia asuinalueita tulevaisuudessa kaavoihin piirrellään.
Ymmärrän tähän liittyvän huolen. Osa moottoritien varresta nykyään on liikennevihreää eli epätilaa, jota ei melun tai saasteiden takia voi käyttää virkistykseen. Mutta samalla paine kasvaa siinä lähellä olevien, oikeassa käytössä olevien virkistysalueiden osalta. Tämä on tilanne esimerkiksi Lauttasaaressa. Joten tarkkana pitää olla!
Rastilan leirintäalueelle rakentaminen olisi sinänsä järkevää, ongelma aiheutuu siirtämisestä. Yleiskaavassa on merellisen virkistyksen ja matkailun -merkinnällä “mahdollistettu” leirintäalueen sijoittaminen Uutelaan luonnonsuojeluohjelmassa suojeltavaksi esitetyn Rudträskin kupeeseen. Tällaista laajan ja yhtenäisen viheralueen näin raskasta heikentämistä ei voi pitää hyvänä.
Kannattaisi pohtia, tarvitaanko Helsingissä ylipäätään leirintäaluetta. PK-seudulla on Oittaalla leirintäalue, jota tarvittaessa on mahdollista laajentaa läheisille pelloille. Jos Helsinki kaikesta huolimatta haluaa säilyttää oman leirintäalueen, sille tulisi etsiä korvaava sijainti sellaisesta paikasta, jossa sen rakentaminen ei tuhoa metsää tai rantaluontoa.
Yleiskaavehdotusta pohtiessa on hyvä tutustua Aalto-yliopiston professorin Kimmo Lapintien blogitekstiin, jossa hän käsittelee mm. yleiskaavaprosessin vuorovaikutusta sekä kaavoituksen reunaehtojen huomioimista. Tässä on lainaus tekstistä: “Suunnitelmaan liittyi selkeitä ongelmia, joita omien opiskelijoideni harjoitustöissä kutsuisin jopa virheiksi.”
Lapintien mielestä Helsingin yleiskaavaehdotuksessa on siis piirteitä, jotka eivät olisi hyväksyttäviä edes harjoitustyössä. Tällä hän todennäköisesti tarkoittaa, että kaavaehdotus on huomioinut huonosti yleiskaavan sisältövaatimukset.
Teksti kokonaisuudessaan löytyy täältä:
http://mahdollisetkaupungit.blogspot.fi/2015/10/tarinoita-takapihalta-7-kuinkas-sitten.html
Olet aivan oikeassa tuon Rastilan leirintäalueen siirtämisen ongelmallisuuden kanssa. Tavallaan pidän siitä, että Helsingissä on oma leirintäalue, että tänne mahtuu kaikenlaista tekemistä. Toisaalta, kun tilankäytöstä tapellaan ja se on niukkeneva varanto, tuotakin pitää miettiä, että ehkei Helsinki tarvitse keskelle kaupunkia omaa leirintäaluetta. Ja kiitos linkistä!