Kävi kutsu valtuustoon, joten pääsin mukaan keskustelemaan valtuustokauden suurimmasta asiasta, valtuustostrategiasta. Vihreät neuvottelijat olivat tehneet mahtava työtä ja saaneet strategian vihertämään. Se on parempi, konkreettisempi kuin edellisen kauden strategia.
Emma Kari piti ryhmäpuheen, jossa tärkeimmät asiat ovat esillä:
”Helsinkiin halutaan muuttaa, koska se on oikea kaupunki.” Se on juuri näin. Tällaisia ihmisiä on Suomessa ja maailmassa entistä enemmän. Siksi itse puhuin siitä, miten kasvava väestö haastaa liikennesuunnitelujärjestelmämme. Strategiaan on kirjattu: ”Lisätään kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuutta liikenteestä.” Kun tähän yhdistetään paperissa päätettävä investointikatto, se tarkoittaa sitä, että lähestulkoon kaikki liikenneinvestoinnit pitää olla tätä tavoitetta edistäviä investointeja.
Siksi tarvitaan tällä valtuustokaudella lisää rahaa joukkoliikenteeseen, enemmän palveluja ja linjoja ja alemmat hinnat. Aitoja vaihtoehtoja autolla ajamiselle, jotta auto on helppo jättää kotiin. Tähän samaan tähtää se, että tarvitaan uusia liityntäpysäköintipaikkoja.
Nämä kaikki asiat ovat olleet esillä kaupunkisuunnittelulautakunnassakin: lisää pyöräilyä, määrätietoista pysäköintipolitiikkaa ja tienkäyttömaksut käyttöön
Uudet helsinkiläiset tarvitsevat katon päänsä päälle. Strategiassa asuntorakentamistavoitetta nostettiin viidelläsadalla viime keväänä päätetystä. Tämä tulee olemaan vaikeaa. Kohtuuhintaisen asumisen takia mukana on hyviä linjauksia, kuten autopaikan hinnan erottaminen asunnon hinnasta. 60 % kantakaupungin ruokakunnista on kuitenkin autottomia.
Strategiassa näkyy mainiosti painotus nuoriin, nuorisotyöttömyyden vähentämiseen ja nuorisotakuun toteuttamiseen. Lapsiperheiden eriarvoistuminen jää kuitenkin vähemmälle, josta vihreiden ryhmäpuheessa hyvin puhuttiinkin. Siinä ehdotettiin, että olisi hyvä kokeilla perhekeskuksia. Siin neuvolapalvelut, perhetyö ja lapsiperheiden kotipalvelu löytyisivät saman katon alta. Se voisi olla konkreettinen avaus ongelmien havaitsemisen ja nopean avun suuntaan.
Selvästi vihreiden neuvottelijoiden kynästä on kohta, jossa ihmisten kuuntelemista ja osallistumista autetaan. Avoimempi ja hauskempi Helsinki sai sysäyksen eteenpäin jo viime kaudella, mutta nyt tarvitaan välineitä, että mielipiteet ja ideat siirtyvät käytännön toteutukseen, virastojen ja esitysten osaksi. Pelkkä muodollinen kuuleminen ei riitä, vaan tarvitaan yhdessä tekemisen meininkiä.