Olen tullut siihen ikään, että uusia vauvoja pulpahtelee maailmaan tuttavaperheissä tasaista tahtia. Tuntemani nuoret äidit kertovat kaikki samaa tarinaa. Lapsiperhe jää tässä yhteiskunnassa kovin yksin. Perhe hoitaa omansa suljettujen ovien takana.
Aika moni toivoo vanhanaikaista “koko kylä kasvattaa” – meininkiä. Kaupunkien kerrostalot ja tiiviit pientaloalueet rakennetaan mielikuvituksettomasti. Talon tai kaupunginosan pitäisi olla kylä, jonka keskellä ovat ihmisten yhteiset paikat, ei-kaupallista tilaa, jossa voi vain olla. Miksi kerrostaloissa on ankeat yhteispihat eikä vieläkään rakenneta kerroskeittiöitä?
Miksi palvelutalot ovat vain vanhuksille? Samalla tavoin lapsellisten kohdalla voisi koota neuvolapalvelut, mammajumpat, keskustelukerhot ja ruokaringit perheiden palvelutaloihin, joissa kohtalotovereita tapaisi luontevasti. Moni myös kaipaa asioita, jotka eivät aina liity arjen pyörittämiseen. Tiedäthän, niitä älyllisiä keskusteluja, joita elämässä oli ennen.
Eduskuntavaaleissa äänestäneistä enemmistö on jo yli viisikymmentävuotiaita. Kaikesta näkee, että politiikan populistit ovat tämän huomanneet. Helsingin kaupunginvaltuustossa pukkaa aloitetta, joissa tehdään sitä ja tätä eläkeläisille ilmaiseksi. Lyhyen ajan sisään on ehdotettu eläkeläisille ilmaista joukkoliikennettä, uimahalleja ja kuntosaleja. Kaikki hyviä ajatuksia sinänsä, mutta mihin jäi sukupolvien välinen solidaarisuus ja tasa-arvo?
En usko sukupolvien väliseen ydinsotaan. Mutta vähän kyllä pelottaa.
]]>