Suuri ei ole aina kaunista

Opetusministeri sai, mitä tilasi: korkeakouluja ehdotetaan uudistettaviksi luomalla isoja hallinnollisia kokonaisuuksia. Pääkaupunkiseudulla uudistusten avain olisi Teknillisen korkeakoulun, Taideteollisen korkeakoulun ja Kauppakorkeakoulun yhdistäminen yhdeksi yliopistoksi. Onneksi sen verran hypetystä on hillitty, että enää hanketta ei kutsuta korskeasti “innovaatioyliopistoksi”. Suomessahan byrokraateille ja päättäjille saa myydyksi mitä vain, jos siihen lisää etuliitteen innovaatio. Uskokaa pois, että pian Olkiluotoon nousee “innovaatiovoimala”… Jos tähdet tavoitetaan yhdistämällä hallintoja, korkeakoulupolitiikka on yksinkertaista. Todellisuus osoittaa kuitenkin toista. Suomen kansainvälisesti houkuttelevimmat korkeakoulut tähän saakka ovat olleet Sibelius-Akatemia ja Taideteollinen korkeakoulu. Ne eivät ole kilpailleet koolla vaan osaamisen syvyydellä, intohimoisella paneutumisella ja hyvällä opettaja-oppilas-suhteella. Helsingin yliopistossa on kansainvälisesti hyviä yksiköitä, mutta ne ovat kehittyneet yliopiston isosta koosta huolimatta, eivät sen ansiosta. Kolme eri puolilla pääkaupunkiseutua sijaitsevaa kampusta yhden hallinnon alla ei vielä takaa ihmeitä. Parempia tuloksia saataisiin panostamalla opetukseen, nuorten tohtorien mielekkäisiin työmahdollisuuksiin ja luovaan yhteistyöhön ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Raja-aitojen ylittäminen ei jatkossakaan tapahdu keskushallinnon päätöksellä.