Ökykampanjat ovat takapakkia tasa-arvolle

Näissä vaaleissa tasa-arvon edistäminen uhkaa jäädä jälleen haaveeksi. Syynä on rahan vallan kasvu myös vaalikampanjoissa. Ehkä viimeistä kertaa Suomen historiassa enemmistö äänioikeutetuista on alle 50-vuotiaita. Äänestäjissä enemmistö on todennäköisesti jo puolen vuosisadan merkkipaalun ohittaneita. Muihin Euroopan maihin verrattuna Suomi kulkee tässä kisassa omia polkujaan. Ikäjakaumaa suurempi ongelma on se, että äänioikeuttaan eivät käytä ne, jotka eniten tarvitsisivat poliittisilla päätöksillä synnytettyä oikeudenmukaisuutta. Suomessa äänestäjä on keskimääräistä kansalaista iäkkäämpi, hyvätuloisempi, vakituisessa työsuhteessa, paremmin koulutettu ja yleensäkin elämässään paremmin menestynyt. Äänestämättä jättäneet ovat usein saaneet jo kotonaan huonommat kortit käteen. Jakaumasta tulee entistä vinompi vaalikampanjoiden takia. On aivan päätöntä, että koko kansan etua ajamaan pyritään yli 100 000 euron kampanjoilla. Ei ole väliä, löytyvätkö ne rahat omasta pussista vai yritysten tai etujärjestöjen taskuista, heikompien asema unohtuu siinä rahalla mässäilyssä. Helpoimmin rahaa saavat kasaan ne, joilla on jo hyvä asema – kalliit kampanjat suosivat siksi vanhemmassa keski-iässä olevia konservatiivisia miehiä. Onneksi jossain on kuitenkin toivon kipinä. Tukiryhmäni on yltynyt aivan hurjaan vauhtiin. He jakavat vapaaehtoisvoimin esitteitä ja tekevät pyyteetöntä työtä, vaikka tekemistä riittäisi työpaikalla ja kotona. Tulokset näkyvät nettisivuilla, joiden liikenne on moninkertaistunut vaalien lähestyessä. Vaalikentillä tunnelma on innostava. On todella hienoa saada niin paljon tukea tasa-arvoon uskovilta ihmisiltä! Niin ja sivumennen sanoen, en kannata perintöveron poistoa kokonaan. Ihmisen menestystä ei saa ratkaista vain se, että hän sattuu syntymään oikeaan perheeseen. Suurten perintöjen saajilla on kyllä varaa osallistua yhteisten menojen maksamiseen.