Kansallinen Nuorisotutkimus 2010 julkaistiin tänään. Monen mielenkiintoisen tutkimustuloksen ohella se esittelee nuorten joukon, Maailmanparantajat.
Maailmanparantajiin voidaan katsoa kuuluvaksi 18 % nuorista. Heitä kuvaa ajatus siitä, että he ovat oman sukupolvensa omatunto, jolle luovuus on tärkeää ja he ovat kiinnostuneita hyväntekeväisyydestä ja vapaaehtoistyöstä.
Joukko on kasvava. Mitenkäköhän joukon saisi kiinnostumaan hyväntekeväisyyden ohella politiikasta? Viimeisen muutaman vuoden ryvettymiset eivät ole tehneet politiikkaa kovin kiinnostavaksi nuorille, päinvastoin. Kuka haluaisi työskennellä ympärivuorokautisesti julkisessa toimessa, jossa joutuu tekemään kompromisseja ja jossa päivittäiset haukut on taattu?
Puoluepolitiikka ei kiinnosta. Sitä pidetään tekopyhänä. Kuitenkin, politiikka on yksi parhaimmista tavoista parantaa maailmaa. Jos yhä useampi ajattelisi ensisijaisesti ympäristön tilaa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa, olisi maailma oikeasti parempi paikka.
Nuorisotutkimuksen Maailmaparantajille olisi tilausta. He ovat tiedostavia, luovia ja eettisiä. He elävät kuten ajattelevat, kuluttajina he ovat ympäristötietoisia ja kriittisiä.
Taitaa se olla niin, että nuorissa on tulevaisuus. Sanoo varhaiskeskikäistynyt.