Tässä tämän viikon Helsingin vihreiden nettikolumnini ekotehokuuden puutteesta Helsingissä.
Uskomaton turhautuminen on jäytänyt minua koko alkukevään. Uuden kaupunginhallituksen jokamaanantaisessa kokoontumisessa me vihreät olemme omien laskujeni mukaan lähes joka kerran joko puhuneet tai tehneet muutosehdotuksia energiatehokkaamman Helsingin puolesta. Mitään ei vain tunnu tapahtuvan.
Paperilla kaikki on kunnossa. Helsingin energiapoliittisissa linjauksissa sanotaan, että Helsingistä tehdään energiansäästön edelläkävijä Suomessa. Vuoteen 2020 mennessä koko kaupungin kasvihuonekaasupäästöjen tulisi madaltua 20 prosentilla.
Asuminen on yksi pääkohteista säästää energiaa. Helsingissä rakennetaan paljon uutta, ja myös vanhaa asuntokantaa perusparannetaan. Siksi vihreiden aloitteesta Maankäytön ja asumisen ohjelmaan kirjattiin energiatehokkuuden tavoitteet. Niitä on tarkoitus edistää tonttien luovutus- ja vuokrausehtojen avulla. Uudisrakentamisessa samoin on siirryttävä matalaenergiarakentamiseen, kuten myös peruskorjauksissa. Energiatehokkuutta käytetään myös tontinluovutuskilpailujen yhtenä laatukriteerinä.
Voi kerta kaikkiaan kiemurtelun määrää tämän tavoitteen kanssa! Sekä valtuustossa ja kaupunginhallituksessa kuulee puheenvuoroja siitä, että ennen kuin toimeen voidaan tarttua, tätä tavoitetta pitäisi konkretisoida. Totta kai sitä pitäisi konkretisoida! Se on virkamiesten tehtävä. Kaupunginhallitusryhmämme onkin perännyt konkreettisia toimia apulaiskaupunginjohtaja Penttilältä lähes joka maanantai.
Penttiläkin on osoittanut olevansa kiemurtelun mestari. Tehtyämme ehdotuksen tontinvarauksen yhteydessä energiatehokkaan rakentamisen kirjauksesta, saimme kuulla, ettei tämä ole oikea kohta tehdä ehdotusta. Parempi olisi kaavaa hyväksyttäessä. Seuraavan kerran ehdotus tehtiin kaavan yhteydessä, jolloin parempi paikka olisi kuulemma ollut tontinvarausta tehtäessä. Viimeisin ehdotuksemme koski vuokrausperusteiden yhteydessä matalaenergiatason vaatimusta uudisrakentamiselle. Tämäkään ei kuulemma ollut oikea paikka. Turhautumisen määrää tässä vaiheessa oli jo vaikea kuvailla sanoilla. Varsinkin kun juuri nämä keinot on kirjattu Maankäytön ja asumisen ohjelmaan.
Tahtoa on muillakin ryhmillä, silla kannattavia puheita kuuluu sekä oikealta että vasemmalta. Ja yhdessähän nämä ohjelmiin kirjatut vaatimukset on tehty. Osa tosin piiloutuu valtion selän taakse. Ensi vuoden alussa tulevat voimaan tehostetut rakentamismääräykset. Ne tiukentavat normeja siten, että rakentaminen on noin 30 prosenttia energiatehokkaampaa nykytasosta.
Mutta jos Helsinki haluaa olla edelläkävijä, kuten energiapoliittisissa linjauksissa todetaan, ensi vuoden alku ei riitä. Uudet rakentamismääräykset eivät riitä. Kaikessa rakentamisessa, uudisrakentamisessa ja eritoten täydennysrakentamisessa ja korjausrakentamisessa kaupungin on itse vaadittava energiatehokkuutta. Rakennusliikkeet eivät sitä ilman vaatimusta tee.
]]>