Minulla oli ilo kuulla viime viikolla Leena Eräsaarta eräässä keskustelutilaisuudessa. Leena Eräsaari on professori, tutkija ja varavaltuutettu. Hän on tarttunut aseisiin ns. New Public Managementia vastaan. Hän on mm. julkaissut tutkimuksia ja artikkeleita aiheesta, kuten “New Public Management on kaikkien vääryyksien isä”. Sen voi lukea hänen nettisivuiltaan.
New Public Management on 1970- ja 1980-luvujen julkisen sektorin johtamisoppi, jolla OECD-maissa alettiin uudistaa julkista hallintoa, sen rakenteita ja toimintaa, ottamalla mallia liikkeenjohtamisesta.
Minua hiukan vaivasi esityksessä juhasiltalamainen syyllisyyskeskeisyys. Ikään kuin olisi olemassa yksi ainoa syy ja syyllinen, johon kaikki nykyisen yhteiskunnan ongelmat voidaan johtaa. Karkeasti kärjistettynä työelämän huonontumisen, julkisen sektorin työpaikkojen ongelmat ja ihmisten työssä jaksamisen ongelmat aiheuttaa vain yksi asia: new public management. Samoin minua vaivaa tässä ajattelutavassa se, että ikään kuin joskus asiat olisivat olleet niin paljon paremmin. Onko jossain aika, jolloin kaikilla oli työssä kivaa, ennen kuin paha maailma muuttui?
Eräsaaren esitys oli myös oikeita asioita paljastava: totuus on, etteivät yksityisen sektorin toimintamallit toimi kaikessa julkisessa sellaisenaan. Pidän hyvänä asiana julkisen sektorin avautumista, kumppanuusmalleja, yksityisen palvelutuotannon kehittämistä. Kuitenkin, esimerkiksi järjestöt ovat aivan pulassa tämän nykyisen kilpailuttamismallin kanssa. Järjestöt lähtökohtaisesti ovat vapaaehtoisvoimin toimivia puljuja, joiden yhtäkkiä pitäisi olla kilpailujuridiikan ammattilaisia. Niinhän asia ei ihan mene. Joissain asioissa kilpailuttaminen ei takaa parasta lopputulosta, kuten huomattiin Helsingissä kuljetuspalvelujen osalta.
Onneksi vaihtoehtojakin on. Julkisella on edelleen mahdollisuus oppia, avautua, löytää uusia toimintamuotoja. Se pitäisi vain tehdä osata tehdä taidolla.
Hyvää vappua kaikille!
