Tulopoliittista kokonaisratkaisua väännetään taas tänä vuonna. Paperiliiton Ahonen todisti haastattelussa viime viikolla, että lakkovalmiutta on. Ahoselta kysyttiin, tuleeko tänä vuonna hänen mielestään paljon lakkoja. Ahonen sanoi, että ehkä. Se riippuu hänen mukaansa neuvotteluista, hallitusohjelmasta ja – hallituspohjasta.
Hallituspohjasta? Uskon kyllä, että hallituspohjasta tosiasiassa riippuu, miten vaikeaksi hallituksen elämä halutaan tehdä. Outoa on, että se halutaan sanoa ääneen jo tässä vaiheessa, vaikka hallituspohjasta ei ole varmaa tietoa. Onkohan hallituksen elämän tekeminen vaikeaksi oikeasti ammattiliittojen tärkein tavoite? Mitenkähän siinä leikissä käy palkansaajien etujen?
Tupon suhteen odotukset on viritetty korkealle. Moni muistaa vaalipuheet “tasa-arvotuposta“. Sen toivotaan kerralla ratkaisevan naisvaltaisten matalapalkka-alojen ongelmat. Vihreissä ainakin on halua parantaa alipalkattujen naisten asemaa. Mietin vain, kuinka se tapahtuu tupon avulla. Tupossa sovitaan peruskorotuksista. Kolmikannan kolmannen osapuolen eli valtion on todennäköisesti tultava tässä asiassa reilusti vastaan. Eduskunta voi kohdentaa rahaa esimerkiksi naisaloille valtionosuusjärjestelmän avulla. Todennäköisesti ei löydy helposti mallia, jossa tupopöydässä sovitust korotukset suunnattaisiin jollekin tietylle ryhmälle niin, ettei se ole joltain muulta ryhmältä pois. Ahonen ja muut teollisuusliitot eivät ole perinteisesti osoittaneet kovin suurta solidaarisuutta naisvaltaisille aloille. SAK:n 22-henkisestä hallituksesta kaksi on naisia.
Keskustelu tuposta tuntuu olevan vilkasta ja Sixten Korkmankin kysyy Evan raportissaan, jatkuuko kolmikanta kuten tähän asti. Voisikin kysyä raportin otsikon mukaisesti: Onko tupolla tulevaisuutta?
]]>