Paaveilla on tapana puhua “urbi et orbi”, kaupungille ja maailmalle. Ellei katolisten pomo olisi brändännyt sanoja omaan käyttöönsä, ne sopisivat hyvin vihreille. Politiikalla pitää vaikuttaa sekä kaupungin että maailman asioihin.
Kaupunki sai tänään kalenteristani illan. Poikkeuksellisesti kaupunginvaltuusto oli lyhyt. Asialistalla ei ollut tunteita kuohuttavia linjakysymyksiä. Vaikutti siltä, että valtuuston enemmistöä kiinnostivat enemmän lähestyvät eduskuntavaalit kuin kunnalliset kysymykset.
Eilen aivot piti kääntää työmarkkinapuheenjohtajan asentoon, kun menin tapaamaan Akavan puheenjohtajaa Erkki Kangasniemeä. Johtamani Valtiotieteilijöiden liitto SVAL on Akavassa keskisuuri liitto. Monessa tilanteessa olen kuitenkin kokenut, että ikäni, sukupuoleni ja puoluetaustani takia joudun edustamaan ammattijärjestöpiireissä paljon suurempaa joukkoa: nuoria, koulutettuja, vakaiden työmarkkinoiden reunoilla puurtavia ikäluokkia, jotka joutuvat päivittäin ratkaisemaan työn ja muun arjen palapeliä. Näkökulma on kovin toisenlainen kuin kolmekymmentä vuotta vakituisessa työsuhteessa työskennelleellä akateemisella, jonka ajatukset kulkevat enemmän vihreillä golfniityillä kuin yhteiskunnallisessa vihreydessä.
Työelämää käsitteli myös uutinen vuorotteluvapaajärjestelmästä, joka on saamassa jatkoaikaa. Se on hyvä vaihtoehto hengähdystauoksi työuransa keskellä rämpivälle ihmiselle. Usein vuorotteluvapaan käytön taustalta löytyy hoivavastuu. Työnsä ohessa moni on vastuussa paitsi lapsistaan myös entistä useammin vanhemmistaan. Ilmiö yleistyy, koska synnytysikä kohoaa ja vanhempamme elävät pitempään kuin edellinen sukupolvi.
Tänään illalla valtuuston jälkeen omat aivoni saivat virkistävää jumppaa, kun pääsin lukemaan Osmo Soininvaaran uutta kirjaa Vauraus ja aika. Ode uskaltaa kysyä, millä tavalla ihminen voisi tulla onnellisemmaksi eikä pelkästään vauraammaksi. Kirkasta ja raikasta ajattelua! Tätä saisivat lukea sekä kaupungilla että maailmalla.
]]>